Nettikahvilassa taas… Kävin eilen kysymässä opiskelijakorttia ja kanslisti käski tulla ensi maanantaina uudestaan. Eli saan nettiyhteyden ehkä just just tän kuun puolella. Ottaa vähän päähän. Eikä tää ole ainoa ranskalainen systeemi, joka tökkii. Musta tuntuu, että melkein kaikki on järjestetty täällä jotenkin kummallisella ja hankalammalla tavalla. Esim. jotta ei tarvis maksaa 2kk:n vuokraa etukäteen takuuksi (yhden kuun takuuvuokran lisäksi), pitäisi olla joku henkilö, joka takaa mun maksukyvyn. Ok, ei siinä vielä mitään, mutta kun tältä henkilöltä vaaditaan 1) käsin kopioitu kappale ranskalaista tekstiä päiväyksellä ja allekirjoituksella varustettuna (laitoin sekä äidin että Mirkon kopioimaan pätkän, anteeksi turhasta vaivannäöstä!) 2) kopiot kolmesta viimeisestä palkkakuitista 3) tilinumero 4) passikuva ja 5) vuodelta 2008 joku veroilmoitus tms. Hohhoijaa. Ja muutenkin meidät laitetaan juoksemaan toimistosta toiseen kaikkien mahdollisten papereiden perässä. Ihmiset toimistoissa on sentään yleensä ystävällisiä, vaikkei välttämättä kaikista avuliaimmasta päästä.
Niin ja vielä pakko haukkua vähän. Mä oon tosi pettynyt siihen, miten täällä otetaan uudet vaihtarit vastaan. Meillä ei ollut minkäänlaista orientaatioviikkoa tms., ei ole ilmoitettu mitään Erasmus-tapaamisia ja ei ole tutoreita. Jokaiselle vaihtarille on kyllä nimetty koordinaattori (samasta paikasta tulleille sama), mutta meidän suomalaisten koordinaattori on joku nainen, jolla ei edes ole toimistoa siellä, missä me opiskellaan. Yksi suomalainen tyttö lähetti sähköpostia ja pyysi apua kurssivalinnoissa (koska meille oli sanottu, että koordinaattorit voi auttaa niissä), mutta tämä nainen vain vastasi, ettei itsekään tiedä kursseista mitään. Kiitos paljon vaan.
Kävin myös tosiaan avaamassa ranskalaisen pankkitilin. Se oli oikeastaan kai pakollista, koska asuntolaan kaivataan mun ranskalaisen tilin tilinumero. En mä tiedä, kai se on vaan takuuvuokran takasinmaksua varten ja kai ne sen suostuisi maksamaan joko suomalaiselle tilille tai käteisenäkin. No joka tapauksessa. Mun pankkitili ei ole vielä toiminnassa, koska jostain syystä niiden täytyy varmistaa, että mä oikeasti asun siinä osoitteessa, minkä oon niille ilmoittanut. Ja mitenkäs muuten se varmistus kävisi kuin lähettämällä mulle kirjattu kirje, joka mun täytyy kuitata. Aika huvittavia välillä noi ranskalaiset. En sentään oo joutunut (vielä ainakaan) tekemisiin shekkien kanssa…
Täkäläisestä pankkitilistä on tosiaan se hyöty, että CAF (en tiedä mikä se on) maksaa meille kai kolmasosan vuokrasta takaisin. Joku asumistukisysteemi. No, en pane pahakseni. Juteltiin brittityttöjen kanssa siitä, kuinka eri hintaista opiskelu on Suomessa ja Englannissa. Kun meille Suomessa opiskelu itsessään on ilmaista ja saadaan vielä opintotukeakin ja kaiken maailman Erasmus-apurahoja yms. Siellä ne kustantaa kaiken itse ja joutuu vielä maksamaan opiskelustaan, raukat. Mä oon ihan tyytyväinen Suomen systeemeihin. :)
Lauantai-iltana iski sitten flunssa ihan yhtäkkiä. Ei mulla nyt sen kummempaa ole ollut kuin vähäsen lämpöä, nuha ja tukkoinen olo. Ja pää vähän pehmeänä. Kävin eilen apteekissa pyytämässä ”quelque chose pour la grippe” ja ystävällinen täti antoi mulle sekä jotain Finnrexin-tyyppistä veteen liuotettavaa särkylääke+vitamiinivalmistetta että c-vitamiiniporetabletteja. Eiköhän niillä mennä. Ei pieni flunssa mitään, mutta toivottavasti ei vaan pahene, koska ei kauheesti innostaisi tutustua täkäläiseen sairaanhoitoon. Kipeänä on aina kurja olla, saati sitten yksin vieraassa maassa.
Kurssit tosiaan alkoi maanantaina eli eilen. Tai ainakin suurin osa niistä. Mä olin tehnyt itselleni alustavan lukujärjestyksen juostuani ensin joka ikisessä toimistossa kyselemässä kurssiaikatauluja. Sitten kävikin ilmi, että englannin kirjallisuuskurssi, jonka olin ottanut, onkin ihan samaa BritLittiä, mitä oon jo Suomessa käynyt. En tiedä, pitäisikö jättää se siis pois, kun ei siitä varsinaisesti ole mulle hyötyä, mutta se on mukavan helppoa verrattuna esim. 1600-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen (3h luennointia putkeen…). Ainakaan ei olis reputtamisen vaaraa ja saisin 3 opintopistettä vaadittavista 20:stä. Jos ei siis saa kasaan 20 opintopistettä vaihdon aikana, joutuu palauttamaan 1200 euron apurahan. Ja KELA vaatii sen 4,8op/kk.
Kaipaan Suomen systeemejä noihin opetusmetodeihinkin. Englannin kursseilla (ainakin niillä parilla, millä oon käynyt) on kyllä ollut ihan PowerPointeja ja opettajat on jakaneet tunnin alussa paperit, joissa on mm. tärkeitä käsitteitä ja tunnin ohjelma. Ranskalaiset opettajat ei oo ihan samalla tasolla. 1600-luvun kirjallisuuskurssilla oli vanha kunnon "opettaja luennoi, oppilaat tekevät muistiinpanoja" -menetelmä käytössä. Se ei ollut niin kauhean kivaa, kun asioista yli puolet meni ihan ohi. Tosiaan tuollaista vielä 3h putkeen (okei, oli meillä kaksi 5min taukoa), eikä mitään suomalaisia 45min tunteja vaan klo 13.00-16.00. Tuskaa. Elokuvakurssilla taas katsottiin videolta vanhoja elokuvia. VIDEOLTA. Kenellä Suomessa edes on videonauhuri enää?
Poitiersista kaupunkina vähän: tää on tosi nätti vanha kaupunki, mutta aikamoisen pieni. Mitäs täällä olis, 100 000 asukasta? Suurin osa taloista on tosi vanhan näköisiä ja niiden välissä menee kapeita katuja, joissa ei aina ole jalkakäytäviä. Täkäläiset ei juuri taida kävellä, tai ehkä niillä on omat paikkansa kävelemiseen. Nähtävyyksiä en oo vielä ehtinyt/jaksanut kiertää, mutta eiköhän nekin yhdessä päivässä kerkiä katsastamaan. Lähinnä täällä kai on vanhoja kirkkoja. Ja Futuroscope, joka on kai joku tiedekeskushässäkkä. Blossacin puisto on tosi nätti ja siellä vois olla kiva piknikkeillä, jos olisi kaunis ja riittävän lämmin sää. Lämmöstä ei oo kyllä ollut vielä puutetta. Varasin ehkä vähän turhan vähän kesävaatteita mukaan siihen nähden, että täällä on joku +25. Suomessa ei taida olla ihan yhtä lämmin?
Ai niin ja tiesinhän mä, että täällä syödään illallista myöhempään kuin Suomessa, mutta oli se silti vähän outoa, kun lauantaina mentiin ravintolaan kuuden jälkeen eikä siellä vielä tarjoiltu ruokaa ollenkaan.
En oo vielä ehtinyt (ja nyt flunssassa viitsinyt) etsiä lähintä ruokakauppaa, mutta ainakin E. LeClerc (ostoskeskus, jossa on iso supermarketti) on parin korttelin päässä. Siellä oon lähinnä käynyt kaupassa, Lauran kanssa autolla. Yritän aina metsästää mahdollisimman tuttuja tuotteita ja pitää mielessä, että asunnossa ei tosiaan ole uunia eikä mikroa, ainoastaan hella. Ei siis pakastepizzoja vaan pastaa ja kastikkeita ja kalapuikkoja yms. Eilen ostin veitsen, jos vaikka tarvis pilkkoa jotain, ja olin onnessani, kun hyllystä löytyi Fiskarsin tuotteita. Go Suomi! Kunnollista kauhaa (lähinnä sekoittamiseen, mutta myös ottimeksi) ei kyllä oikein löytynyt. Näillä on vaan soppakauhoja tai sit jotain puulusikoita, joilla ei pysty ottamaan mitään. Ostin sit jotkut jykevähköt salaattiottimet, joista lusikkaosa toimii kauhana. Yritän ostaa mahdollisimman vähän tavaraa, ettei tule ongelmia Suomeen palaamisen kanssa. Saa nähdä, kuinka hyvin se toimii... Ostin sunnuntaina lennot Suomeen lokakuun viimeiselle viikolle (täällä joku lomaviikko) eli silloin voin viedä jotain tavaraa Suomeen, en tosin sellaista, mitä vielä tarvitsen täällä.
Siinä kai kaikki tältä erää. Toivottavasti saan netin mahd. pian asuntoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti