Ensimmäiset päivät Poitiersissa

Poitiers, sunnuntaina 12.9.2010

Ajattelin perustaa tällaisen blogin, että voin vähän kertoa sinne Suomeen päin, miten mulla menee Ranskanmaalla. Kun kuitenkin oon unohtanut lähettää jollekulle tän osoitteen, niin saa jakaa eteenpäin (ei nyt mielellään ihan kelle tahansa kuitenkaan).

Keskiviikkona 8.9. lähti siis mun kone Helsinki-Vantaalta Pariisiin klo 14. Charles de Gaullen kentällä jouduin vähän etsimään ennen kuin löysin kakkosterminaaliin, josta junat lähtee. Ostin lipun TGV-junaan Poitiersiin ja sit vaan odottelin sen lähtöä. Olin perillä Poitiersissa puoli kymmenen aikaan illalla (täkäläistä aikaa) ja päätin kävellä hotellille, josta olin varannut huoneen ensimmäiseksi yöksi. Kukaan ei vaan kertonut mulle, että koko matka on ylämäkeä. Oli yllättävän raskasta saada se 24-kiloinen matkalaukku, painava reppu ja käsilaukku hotellille asti.

Heti kun olin saanut kamat hotellille, kävin sadan metrin päässä Subwayssa ostamassa iltapalaa. Tulin ymmärretyksi, vaikken kaikkia sanoja osannutkaan. Hotellissa soitin pari puhelua ja sit halusin vaan nukkumaan. Harmi kyllä jossain viereisessä huoneessa oli 2 tai 3 ranskalaista miestä, jotka puhuivat ihan koko ajan ja tosi kovaan ääneen. Ne lopettivat puoli yhden aikaan yöllä ja aloittivat taas ennen seitsemää aamulla. Olin vähän ärtynyt…

Aamulla menin taksilla (opin siitä ensimmäisestä matkalaukunraahaamisretkestä) asuntolalle ja täyttelin paperit ja maksoin takuuvuokran ja pääsin asuntooni (kunhan ensin raahasin matkalaukun neljänteen kerrokseen). Tää on 18m2 yksiö, jossa on sänky, työpöytä, tuoli, toinen pöytä, vessa (minikokoinen, mutta on suihku kuitenkin, vaikkakin huono sellainen), kaappeja ja pieni keittiöseinämä, jossa on tiskiallas, kaappeja ja hella (kaksi keittolevyä). Ei siis uunia eikä mikroa. Ruoan laittaminen aiheuttaa vähän ongelmia, joten ajattelin ostaa mikron. Asunto on kyllä ihan siisti ja kiva muuten.

Torstaina loppupäivä menikin juostessa paikasta toiseen. Kävin ilmoittautumassa yliopistolle kahdessa paikassa, olin Erasmus-vaihtareiden tervetulotilaisuudessa (jossa ei kyllä oikein kerrottu mitään hyödyllistä) ja kävin supermarketissa ostamassa välttämättömyyksiä, kuten tyynyn ja peiton, henkareita ja pikkusen astioita (yksi jokaista). Illalla mentiin syömään parin suomalaisvaihtarin (Miia ja Mira), Clairen (jenkki) ja Lauran (britti) kanssa. Olin törmännyt Miiaan ja Miraan siellä vaihtotilaisuudessa ja päätettiin järjestää itse omat Erasmus-tapaamisemme, kun täällä ei oikein järjestetä mitään (mikä on tosi syvältä, ne olis niin hyviä tilaisuuksia tutustua ihmisiin). Kävi ilmi, että Laura asuu samassa asuntolassa, jopa samassa kerroksessa kuin minä. Ja on tullut autolla Englannista.

Perjantaina kävin selvittelemässä kurssivalintoja yliopistolla. Tosi kökkö järjestelmä, pitää juosta kaikissa eri kanslioissa pyytämässä kurssiaikatauluja ja tietysti klo 12-14 kaikki on lounastauolla eli mitään ei tapahdu. Sitten käytiin Lauran ja yhden toisen englantilaisen tytön kanssa Lauran autolla supermarketissa ostamassa kaikkia tarvittavia tavaroita ja ruokia ja syötiin sen jälkeen lounasta Lauran huoneessa. Kävin pankissa avaamassa tiliä, mutta unohdin opiskelijatodistuksen asuntolaan eli pitää palata vielä. Siellä piti allekirjoittaa n. 8 cm korkuinen paperipino. Jokaiseen ”lu et approuvé” (luettu ja hyväksytty, tms.) ja nimmari. Illemmalla menin vielä Lauran asuntoon pelaamaan korttia ja katsomaan Täydellisiä naisia dvd:ltä.

Lauantaina vietettiinkin sitten joku 6 tuntia puistossa (Blossac) istuen Lauran ja parin muun englantilaistytön kanssa. Ne on tosi mukavia tyttöjä, aika hiljaisia vaan. Se on tosi kivaa, ettei tarvi viettää vapaa-aikaansa yksin. Ja samalla mun englantikin saa harjoitusta. Olin itse asiassa vähän yllättynyt, miten tönkösti puhun sitä, vaikkakin tytöt kyllä kehuivat, että tosi hyvin menee…

Ensimmäiset päivät oli tosi rankkoja. Miksei fyysisestikin, mutta lähinnä henkisesti. Tässä on ollut niin paljon kaikkea uutta: matkustin ensimmäisen kerran yksin pitkän matkan junalla ja lentokoneella, asun ensimmäistä kertaa yksin, oon ulkomailla ensimmäistä kertaa yksin yms. Ja koko ajan pitää puhua ja kuunnella vierasta kieltä, joka ei vielä suju kovin hyvin. Pahinta kuitenkin on yksinäisyys ja koti-ikävä. Ensimmäinen matkustuspäivä meni aika lailla vetistellessä ja taistellessa paniikkia vastaan, toinen päivä vähän vähemmän. Vieläkin aina välillä meinaa iskeä sellainen paniikkikohtaus, että on ihan pakko soittaa Suomeen. Yritän rauhoitella itseäni, koska ymmärrän kyllä, ettei mulla täällä mitään hätää ole, mutta tunteet ei ihan tottele. Ja sillä on sellaisia kivoja sivuvaikutuksia, että nukun tosi pätkittäin ja näen painajaisia ja syöminen ottaa tosi koville. Ensimmäisen vuorokauden aikana en syönyt juuri mitään, kun pelkkä ajatuskin syömisestä alkoi oksettaa. Nyt pystyn jo syömään lähes normaalisti. Mä kyllä tiesin, että alku tulisi olemaan hankalaa, mutta en mä ollut varautunut ihan näin pahaan henkiseen murtumiseen. Ensimmäisinä päivinä tuntui, ettei musta vaan ole tällaiseen, ettei vaihto ole mun juttuni. Joskus tuntuu, että ainoa mikä pitää mut kasassa on ajatus siitä, että lokakuussa pääsen käymään Suomessa. Mutta kai se tästä helpottaa, enhän mä ole ollut täällä kuin vasta neljä päivää, joista yksi meni matkustamisessa.

Yksi juttu, joka ärsyttää tosi paljon ja saa vapaa-ajan kulumaan paljon hitaammin, on se, ettei mulla ole nettiyhteyttä asuntolassa. Tai siis, hintaan kuuluu WiFi, mutta en saa sitä käyttöön ennen kuin mulla on yliopiston tunnukset ja ne saan vasta, kun mulla on opiskelijakortti, jonka saan vasta ensi viikolla (paitsi että Laura oli lukenut jostain, että opiskelijakortteja saisi vasta 20.9.!!). Oon löytänyt tän kahvilan (jossa nyt siis olen), joka mainostaa ilmaista WiFiä, mutta kahvila on puolen tunnin kävelymatkan päässä eikä täällä viitsi Skypettää tms. Yritin päästä nettiin omasta asunnostani, mutta kaikki tarjolla olevat yhteydet on ihan törkeen huonoja (eikä mulla ole niitä tunnuksia)… Harmittaa TOSI paljon, jos mun huoneessa yhteys on niin huono sittenkin kun vihdoin saan sen käyttöön, että en voi skypettää. Koska sit en tiedä, voinko skypettää ollenkaan, kun siihen tarvitsisi rauhallisen huoneen, jossa ei häiritsisi ketään. Mutta ei menetetä toivoa vielä, ehkä kaikki järjestyy.

Tässäpä ensimmäinen päivitys. Toivottavasti saan pian nettiyhteyden huoneeseeni, ettei tarvitse enää mennä nettikahvilaan lähettämään päivityksiä. Terveiset kaikille Suomen tyypeille, mulla on kauhea ikävä teitä jo nyt! Ai niin, ja tässä mun osoite:

Cité Marie Curie
21, rue Jean-Richard Bloch
86000 Poitiers
FRANCE