Nyt kun ollaan jo lähes loppusuoralla, Ranska yrittää selvästi tehdä kaikkensa ärsyttääkseen mua mahdollisimman paljon. Ensinnäkin, maanantaina ärsytti ihan sikana, kun netti oli TAAS poikki tuntikausia päivällä ja illalla. Mä en ymmärrä, mikä siinä on! Kun nykyään se netti toimii ihan ok SILLOIN kun toimii, mutta melkein joka toinen päivä se on jossain vaiheessa poikki kokonaan. Tulee vaan ilmoitus: no internet access. Eikä se johdu mun koneesta, koska sama ongelma on kaikilla muillakin täällä Marie Curiessa. Sit vielä tuntuu, että nettiä ei ole juuri silloin, kun sitä mieluiten käyttäisi. Oli se sentään jotenkuten toiminnassa tiistaiaamuna, kun mun piti ilmoittautua kevään kursseille (Suomessa).
No, kun päästiin nettiärsytyksestä, tuli heti perään toinen. Mä nimittäin kävin tuolla toimistossa tiistaina kyselemässä raha-asioista ja muista lähtöjutuista. Siellä oli paikalla erittäin epäystävällinen nainen (lue: vanha kurppa), joka ei kyllä yrittänyt olla avulias millään tavalla. Kävi ilmi, että EI, mä en voi lähteä lauantaina 18.12., koska asuntolasta pitää poistua arkena. Eli palautan avaimet jo perjantaina, vieläpä ennen puoltapäivää, koska toimisto menee kiinni klo 12.30. No, Laura onneksi lupasi, että voin nukkua sen vuotavalla ilmapatjalla sen viimeisen yön. Ja EI, ei ole mahdollista maksaa niitä takuuvuokrarahoja mun suomalaiselle pankkitilille (miten tilisiirto voi olla niin vaikea asia ranskalaisille?!) vaan ne laitetaan joko mun ranskalaiselle tilille (jota kävin tänään sulkemassa, siitä lisää myöhemmin) tai saan ne lähtiessäni käteisellä. Mä haluankin kuljettaa yli tuhatta euroa lompakossa. Eikä siinä vielä kaikki, vaan ne ei jostain ihmeen syystä voi maksaa mulle niitä CAF-rahoja (se ranskalainen asumistuki, jota saan 158€/kk) samalla silloin lähtiessäni, vaan ne ne lähettää mulle joskus myöhemmin (saa nähdä milloin) postitse Suomeen – SHEKKINÄ. Ei hemmetti, miten nää voi olla niin jälkeenjääneitä?!
Ja ärsytys sen kun jatkuu. Tänään kävin siis pankissa yrittämässä sulkea mun tiliä. Tiliä, jonka avaaminen oli kohtuullisen tuskaista sekin, kun jouduin ravaamaan pankissa vaikka kuinka monta kertaa, ja jota en loppujen lopuksi tarvinnut mihinkään muuhun kuin siihen, että sain otettua PAKOLLISEN vakuutuksen mun asunnolle. No, kävelin tänään sateessa pankkiin ja ilmoitin haluavani sulkea mun tilin. Okei, allekirjoitin jonkun paperin kahtena kappaleena, mutta ei se nyt ihan niin helppoa ollut. Mä en ymmärrä, miksi se nainen ei voinut hoitaa sitä asiaa saman tien loppuun asti vaan käski mun tulla huomenna sulkemaan se tili loppuun. Aargh! Ja sitä vakuutusta en voi tietenkään vielä lopettaa, vaan vasta, kun mulla on todistus tän asunnon kunnosta lähtöhetkellä (eli perjantaina 17.12.) eli siitä tulee yksi pankkireissu lisää. Ja täällähän ei siis voi marssia mihin tahansa saman firman pankkiin vaan on mentävä siihen ”omaan” konttoriin. Mulla on semmoinen olo, että ranskalaiset yrittää tehdä kaiken mahdollisimman hankalaksi.
Ja sitten vielä toi sade. Joulukuun alussa tosiaan satoi lunta ja pari päivää oli tosi kaunista ja talvista. No, nyt siitä ei ole enää jälkeäkään, kun täällä on satanut vettä viimeiset kolme päivää putkeen. Mulla ei ole kumisaappaita.
Mulla oli ihan positiivinen kuva Ranskasta ennen tänne tuloa. Siitä se on pikku hiljaa rapistunut ja nyt rupee tosiaan ärsyttämään ihan kaikki. On siinä sentään yksi hyvä puoli: mitä enemmän vihaan Ranskaa, sen kivempi mun on palata Suomeen. No okei, en mä nyt voi sanoa vihaavani Ranskaa, ärsyttää vaan monet jutut. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti