Ranskalaiset on niin vaikeita!

Eilen tein ruokaa Morganille, Lauralle ja Natalielle. Lihapullia ja perunamuusia. Natalien veljen piti tulla myös, mutta se nukkui pommiin ja myöhästyi lentokoneesta, joten tuleekin ensi viikonloppuna, ehkä. Näköjään se on ihan samanlainen kuin siskonsa, aina myöhässä. :) Yritin etsiä lihapullia varten LeClercistä porsaan jauhelihaa, mutta eihän siellä ollut kuin nautaa. Kummallista, koska LeClerc on kuitenkin tosi iso kauppa. No jaa, päädyin ostamaan 8 jauhelihapihvin pakkauksen (ihan samaa raakaa jauhelihaa kuin muissakin paketeissa, laitettu vain pihvin muotoon), koska se tuli halvemmaksi. Ja ostin toisen kattilan (kannellisen tällä kertaa!) hintaan 11€/kilo. Outoa myydä kattiloita kilohinnalla… Oon mä parempiakin lihapullia tehnyt, mutta ihan ok niistä tuli. Ainakin Natalielle vaikutti maistuvan santsiannoksen koon perusteella…

Vähän meinasi tulla riitaa eilen illalla Morganin ja meidän muiden välille. Thyh, ranskalaiset… Mä en voi käsittää, miten ne ei pysty näkemään mitään negatiivista omassa maassaan. Niiden mielestä Ranska on täydellinen. Me Lauran ja Natalien kanssa vähän kritisoitiin sitä, kun yliopistolla kukaan ei tiedä, missä mennään: opettajat ei tiedä omien kurssiensa opintopistemääriä, lukujärjestykset ja muut annetaan vasta viimeisellä hetkellä, kanslioissa ei todellakaan olla kovin avuliaita vaan juoksutetaan sinne tänne… Morgan (ranskalaisena) ei kestänyt sitä, että sanottiin jotain pahaa sen armaasta maasta. Hohhoijaa. Sama juttu oli, kun kerran mainittiin yhdestä englanninosaston kanslistinaisesta, että se on tosi vihaisen oloinen eikä suostu auttamaan missään ongelmissa. Morgan otti sen henkilökohtaisena loukkauksena. ”Ette toi VOI sanoa noin!” Ihan kuin joka maassa ei olisi sekä kivoja että vähemmän kivoja ihmisiä. Nat ja Laura ymmärtää, ettei Englanti ole täydellinen ja mä ymmärrän, että Suomessa on paljon asioita, jotka voisi olla paremminkin, mutta ranskalaiset… No, ehkä on vaan parasta säästää Ranskasta valittaminen hetkeen, jolloin ei ole ranskalaisia paikalla.

Tänään oli taas joku +25’C ja mulla hölmöllä oli takki päällä yliopistolle lähtiessä. Pääsin onneksi Lauran kyydillä. Mutta takaisin kävellessä olin ihan hikinen pelkkä toppi ja farkut päällä. Yäk. Saisi lämpötila olla vaihtelematta niin paljon. Huvittavaa vaan, kun oon lukenut, että Suomessa on yöpakkasia ja ensi lumi tulee ehkä viikonloppuna, ja täällä on ihan kesä vielä.

Vähän huvittavaa, kun muistan miettineeni ennen tänne tuloani, että mitä jos en tutustu yhteenkään ihmiseen täällä ollessani. Me ollaan täällä jollain porukalla melkein joka ilta yhdessä. En mä kyllä ranskalaisia tunne kuin Morganin ja moikkausasteella pari muuta samassa asuntolassa asuvaa tyyppiä, mutta brittien kanssa on tullut hengailtua tosi paljon. Pitäisi kyllä ehkä ruveta puhumaan niidenkin kanssa ranskaa, koska muuten jää ehkä mun ranskan parantaminen aika vähäiseksi. Englantia on vaan niiiiin paljon helpompi puhua, ja sitä paitsi, saanpahan harjoitettua sitäkin.

Mä olen muuten ollut täällä nyt kuukauden eli kolmanneksen koko ajasta (jos ei lasketa sitä 9 päivää, kun oon Suomessa). Se siitä ”viiden kuukauden” vaihdosta. Okei okei, mä olisin täällä viidessä eri kuussa (syys-tammi), jos tulisin takaisin tammikuussa tekemään tenttejä. Mutta en kyllä haluaisi. Jos on mitenkään mahdollista, yritän saada järjestettyä niin, että tekisin kaikki tentit ennen joulua. Toivottavasti ei tule ongelmia sen suhteen ja opettajat on joustavia. Ei siinä mitään, ne tentit olis tammikuun ensimmäisellä viikolla eli en missaisi Suomessa mitään opiskeluiden kannalta, mutta olisi se aika kallis tenttireissu. Ja vaivalloinen, kun pitää mennä Pariisin kautta. Mutta kai mun on palattava tänne tammikuussa, jos tenttejä ei pysty siirtämään/tekemään Suomessa.

Ai niin! Hassu juttu… Eilen kun olin kävelemässä LeClercistä asuntolalle, yksi auto hiljensi vauhtia mun kohdalla ja mies huikkasi auton ikkunasta ”Bonjour Mademoiselle! Vous êtes charmante!” Olin vähän hämmentynyt, ei ihmiset Suomessa tee tuollaista. :) Kerran bussipysäkilläkin joku nuori mies vaan tokaisi mulle ”tu es jolie”. Ehkä se on nää vaaleat hiukset ja siniset silmät… En tiedä, liittyykö se jotenkin ranskalaismiesten käytökseen, mutta ranskalaisnaiset puolestaan vaikuttaa yleensä tosi kylmiltä ja vaikeasti lähestyttäviltä meitä ulkomaalaisia kohtaan. Ei kaikki tietenkään, mutta yleisellä tasolla. Monet vaan katsoo halveksuvasti ja kääntyy pois.